maanantai 4. toukokuuta 2015

Hillitön

"Sain koulupaikan", toteaa S täysin tyynesti yhtenä iltapäivänä istahtaessaan keittiön pöydän ääreen.

"Anteeksi mitä?", on pakko kysyä, koska tämän vuoden osaltahan jutun piti olla jo selvä.

"Ruotsista", jatkaa S.

Minulla alkaa silmät loistaa.
"Eikä, oikeastiko! Kuin siistiä! Lähdetään kaikki sinne!"

S alkaa nauraa. "Arvasin että sanot noin."

***

Kahteen päivään mies ei pukahda koko asiasta mitään. Annan sen olla, koska sehän sen tyyli on. Itse sen sijaan surffailen iltakaudet netissä ja kerään kokoon vinkkejä asunnon hakemiseen, lasten kanssa ajan viettämiseen ja opintoetuuksiin. S hymähtelee sopivissa kohdin kun sille ääneen selitän tutkimusteni tuloksia, mutta tiedän että sillä kuitenkin kiinnostaa. Ystävän luona vieraillessa asiasta puhutaan ja sitten sekin intoutuu hymyilemään, on ihan yhtä into pinkeänä kuin minäkin.

Siinä missä kevät on monilla alkanut jo aiemmin, itse herään tunteeseen vasta nyt. Kahden viikon flunssainen sumu väistyy ja olo on sitäkin energisempi. Tuntuu että luonto sikiää ympärillä, mihin vaan katseen kääntää. Aamulla herään ennen kellon soittoa auringon paistaessa suoraan silmiin, eikä edes haittaa että on maanantai. Keskellä työpäivää karkaamme työkaverin kanssa lounaalle Chico'siin, vaikkei oikeasti olisi edes varaa. Kerrankos sitä!

Tyttö on ollut kotona S:n kanssa koko päivän, eikä jutusta ole tulla loppua kun astun ovesta sisään. Papupata pulputtaa vielä silloinkin kun istutan sen pyörän tarakalle istuimeen. Puistossa tehdään yhdessä hiekkakakkuja, jotka on tytön mukaan leppäkerttuja. Niille laitetaan piikkejä selkään, niinkuin siileille.


Kotona aloitan yhäkin energisempänä ruoan laiton, viimeiseen pariin viikkoon ei ole keittiössäkään muuta jaksanut tehdä kuin voidella ruisleivän ja raastaa juustoa päälle. Operoin mitä monimutkaisimman couscous-salaatin, johon teen kolmea eri kastiketta ja paistan tofua pannulla. Sen jälkeen aloitan tonnikalalasagnen ja annan sotkun ja likaisten astioiden kasaantua isoksi keoksi tiskipöydälle - sitähän nautinnollisempaa ne on sitten saada siivottua.


Tyttö juoksee iltatäpinöissään pitkin kämppää kädet levällään ja huutaa nauraen "Minä olen afrafranto (=perhonen)!", hypäten siitä polvilleen: "Minä olen okra (=kissa)! MIAU!" Ilta-aurinko värjää asunnon kultaiseksi. Tekee mieli nauraa sekopäisesti siitä ilosta ettei väsytä, okseta, päätä ei särje, nenä ei ole tukossa eikä mihinkään tee kipeää. Parin kuukauden tauottoman heikon olon jälkeen ei edes enää muista miltä tuntuu olla terve.

Keittiön kiiltäessä puhtauttaan käyn vilkaisemassa oven raosta tyttöä, joka makaa sängyllään jalat tyynyllä ja lukee kuvakirjaa, liian pieni yöpaita puolisääreen ulottuen. Suljen oven, haen ison kulhollisen couscous-salaattia vierelleni ja nostan jalat vastapäiselle penkille. Nyt on hyvä.



10 kommenttia:

  1. Voi että miten jännittävää tää kaikki nyt on! Ihania uusia tuulia ja kutkuttavaa odotusta. Mahtavaa. Olen tosi onnellinen teidän puolesta.
    Mutta pakko kyllä sanoa, että toi yhden päivän toiminnan määrä sai mut haukkomaan happea, siis KOLME eri kastiketta, c'moon!! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tais itselläkin jälkeenpäin vähän hengästyttää :D

      Poista
    2. Ja hei, yritäppäs lisästä se seuraa-tätä-blogia. Helpottaisi seuraamista. On niin helppo lisätä blogi sitä kautta. :)

      Poista
    3. En osaa :D En löydä mistään sitä!

      Poista
    4. Mä yritin selvittää/ muistella miten mä sen tein. Löysn reitin ainakin tähän asti: Eli sieltä ulkoasu-linkin takaa, missä voi lisätä gadgetteja, niin siellä sellainen ku lukijat tms. Kun etsit niitä vaihtoehtoja, voisko sieltä löytyä. .. (?)

      Poista
    5. No sieltä minäkin sen olen ennen löytänyt, mutta nyt siellä on vaan jotain ihan ihmeellisiä Google+ napukoita sun muita, joista en ymmärrä mitään. EI löydy mielestäni edes lukija-listaus-gadgetia.

      Poista
    6. Mulla se löyty gadgetin "muita laajennuksia"-välilehden alta. Katoin nyt uudestaan.

      Poista
  2. snart kanske du skriver din blogg på svenska ;) voi siistii , uusia tuulia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sanotaan että joku raja pitää vielä ylittää, mutta on kyllä palannut ruotsin kieli vahvasti mieleen nyt kun on viikon verran kahlannut ruotsin kielisiä sivustoja ristiin rastiin :)

      Poista