Kevät - se aika vuodesta kun alkaa tehdä mieli ulos. Aurinko siivilöityy talven ja syksyn jäljiltä likaisten ikkunalasien läpi sisälle ja vaatii vetämään vaatteet päälle. Jalkaan kumisaappaat ja villasukat (talvikenkien narut rispaantuneet poikki), varpaita palelee, mutta niinhän niitä aina. Savun haju tarttuu takkiin, muttei haittaa. Eväät maistuu ulkona sata kertaa paremmalta kuin keittiön pöydän ääressä.
Kevät - kun neljän tunnin sisäleikkipuistossa juoksemisen jälkeen lähdetään kotiin, eikä yhtäkkiä teekään yhtään mieli jäädä bussipysäkille seisomaan. Pikkusisko vetää powernappeja vaunuissa ja leikin väsyttämä isosisko yrittää löytää sopivaa lepoasentoa seisomalaudalla seisten. Taivaanranta on vaaleanpunainen ja sininen, vielä on ihan valoisaa vaikka on jo illan tuntu. Lehdettömien puiden oksien läpi valo siivilöityy kuin Vallilan kankaissa.
Kevät - kun saa vieläkin pistää kerroksittain vaatetta päälle, mutta silti on jotenkin kevyempi olo. Iltapäivällä ollaan jo niin selvästi plussan puolella, että voi jättää yhden kerroksen pois. Talvi-iltapäivien eteisahdistuksen sijaan keväinen riisumishetki tekeekin mieli ikustaa. Valosta se on varmaan kiinni.
Kevät - kun taivas on niin huikaisevan iso ja aurinkoinen ja kirkas, että siitä on ihan pakko ottaa kuva (vaikkakin puhelimen pienellä kameralla). Joki heijastaa kuvajaisena takaisin koko maiseman, ihmiset kansoittavat aurinkolasit päässään jokirannan penkkejä. Kotinurkilla tuoksuu grilliruoka - naapurit ovat kaivaneen grillikamppeet esiin ensimmäisten auringonsäteiden valaistessa lumen alta paljastunutta viime kesäistä nurmikkoa.
Kevät - kun alkaa tehdä mieli ottaa valokuvia joka hetki, ihan vaan siitä ilosta että kaikki on valoisaa ja kirkasta.
Ihana, ihana kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti