Trött korv

"Tomat?"
"Tomaatti."

"Elefant?"
"Elefantti."

"Apelsin?"
"Appelsiini."

Lukuisten esimerkkien jälkeen J alkaa nauraa.
"Ei ole totta! Kohta voin alkaa puhua suomea - pistän vaan jokaisen sanan perään i-kirjaimen!"

***

Ruotsalaisten mielestä puhun ihan järjettömän hyvää ruotsia. Ystäväni selittää omalle kaverilleen, jonka kanssa juttelemme lasten harrastusten lomassa, miten olen tullut Ruotsiin vasta syyskuussa ja olen jo nyt niin himla duktig. Jaksan vain joka toinen kerta muistutella, että olen toki istunut koulun penkillä ruotsin kielioppia tankaten kuusi vuotta, joten todellisuudessa kielen pitäisi sujua paljon paremminkin.

Paikallisille tuntuu olevan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, että Suomessa hurjan monet osaavat sujuvaa ruotsia - nekin jotka eivät ole suomenruotsalaisia. Minulta onkin kysytty useat kerrat, olenko minä suomenruotsalainen (jos olisin, niin eipä tuo äidinkieli ihan kovin hyvin taittuisi..), enhän minä nyt muuten osaisi. Kun kerron, että monet ystäväni puhuvat kieltä minua huomattavasti paremmin, saan vastaukseksi ihmettelevän ilmeen ja niin justiin-vastauksen.

"Yksi, kaksi, kolme!", toteaa ehkä joka viiden kenen kanssa päädyn keskustelemaan suomalaisuudestani, mutta näin niinkuin yleisesti ottaen Suomesta ei tunnuta tietävän oikein mitään - edes sitä että ollaan ihan oltu osa Ruotsiakin joskus. "... Milläs vuosisadalla tää tapahtui?", kysyy joku kun muistelen historiantietoja ääneen. Yhdissä illanistujaisissa mainitsen, että Suomessa seurataan kyllä tarkasti Ruotsin tapahtumia, jolloin joku kaverin kaveri kommentoi, että samanlainen meininki tuntui olevan Norjassakin, kun hän oli maassa vaihdossa puolen vuoden ajan. "Siellä kerrotaan jotain omituisia vitsejäkin, missä on aina ruotsalaisia mukana!" - Ai niinku tyyliin suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat saunassa..? - "Joo, just tommosia!"

Nykyään en enää lähikioskille mennessä kertaa etukäteen mielessä, miten saisin rakennettua oikeaoppisen lauseen asialleni. Pienet fraasit ja sanamuodot alkavat tulla jo jostain selkärangasta, kun niitä on toistellut tarpeeksi monta kertaa - vaikka pieleen meneekin jatkuvasti. Ehkä ruotsalaisten ylitsevuotavan tsemppiasenteen vuoksi pulputan kuitenkin menemään ihan missä tahansa seurassa kuin papupata, niin että välillä ne sanat lentelee vähän mihin sattuu (paitsi suomalaisten kanssa menen aivan lukkoon jos pitäisi sanoa jotain ruotsiksi).

Kielikorva on myös kehittynyt ja kaveriporukassa tartun kaikkiin tuntemattomiin sanoihin ja sanontoihin ja pyydän selitystä. Launtaina kaverin luona opin, että busig tarkoittaa jotakuinkin uteliasta ja hieman villiä, muttei kuitenkaan ihan poikamaista, kuten netin sanakirja sen kääntäisi. Kun kaveri kertoo lukemastaan uutisesta, jossa lapselle on sattunut onnettomuus, käännän mielessäni sanan 'hemsk' tarkoittamaan surullista, mutta tarkennan käännöstä enemmän 'kauhean' suuntaan, kun toinen ystävä käyttää samaa adjektiivia kuvaillessaan perheessä rieuhunutta oksennustautia.

Harmittavan harvoin tulee oikeasti kaivettua sanakirjaa esille ja tarkistettua sanojen merkitystä. Niimpä olen koko nuhakauhden miettinyt, sanotaanko siitä nuhasta että jag har förkyld vai jag är förkyld, kunnes sain vihdoin tarkistettua asian jonkun keskustelun lomassa pari päivää sitten. Olisihan tuo tieto tietysti ollut löydettävistä netistäkin! Avoimessa päiväkodissa työntekijä koittaa keksiä jotain selkeää sääntöä hit / här-sanojen käytölle, muttei pääse oikein mihinkään tulokseen. En minäkään, ja käytän niitä kielikorvani mukaan vähän miten sattuu. Senkin voisi tietysti tarkistaa (olisi kuitenkin ihan kiva puhua oikein). Olen selvitellyt mahdollisuutta saada jonkinlaista tuutorointia ruotsin opiskeluun, mutta tähän mennessä homma on tyssännyt siihen, että tasoni on liian korkea yhteen kouluun ja seuraava koulu tarjoaa ainoastaan iltaluentoja, joille en oikeastaan jaksaisi lähteä istumaan.

Kielikorva ei kuitenkaan ole mikään absoluuttisen hyvä arviointiväline. Tuntuu yhäkin todella hassulta, että joku voi sanoa miten tråkig se on, että he eivät pääse mukaan jumppaan kun lapsi on nuhassa. Siinä missä sana kääntyy ruotsiksi tarkoittamaan tylsää, on se minun päässäni ainoastaan traagista. Yhtälailla haluaisin jatkuvasti käyttää sanaa konstig kuvaamaan asiaa, joka on mielestäni monimutkainen ja vaikea, se kun kääntyy päässäni suoraan 'konstikkaaksi'. Mutta ei, ei, sana tarkoittaakin outoa tai kummallista. Kommunikoinnin lomassa tajuaa myös sellaisia asioita, kuten että puhekielessä käytetään sanaa "bara" ennemmin kuin sanaa"endast" ja että ruotsin tunneilta muistunut sana 'veckoslut'  viikonlopulle kannattaa korvata sanalla 'helgen'. Ja että trött korv on tosi hassu kutsumanimi juuri heränneelle lapselle.

***

"Entä tämä?"
"Porkkana."
"Oho, se oli ihan erilainen. Olin ihan varma, että se olis joku carrotti."