Ompelemisen riemu

Hammashygienistin rapsutellessa hammaskiveä takahampaistani tänä aamuna annoin ajatusten lipua syyskuulle. Siihen aikaan, kun olemme jo saapuneet uuteen kotikaupunkiin ja asettuneet majaksi uuteen asuntoomme. En malta odottaa, että pääsemme tutustumaan tarkemmin asunnon lähiympäristöön ja tsekkaamaan kauppojen valikoimat, totuttelemaan bussiyhteyksiin ja ympärillä kuuluvaan ruotsin kieleen.

Tällä hetkellä tuota lähellä, mutta oih niin kaukana odottavaa uutta arkea on niin vaikea kuvitella, koska päässä surraa yötä päivää hoidettavien asioiden lista. Tilannetta ei helpota se, että asunnon jälleenvuokrauksemme kokee kovia vastatuulia virallisten lupa-asioiden viidakossa, eikä se että sveitsiläinen ystävänsä kutsui itsensä, kaverinsa ja poikaystävänsä meille yökylään kymmeneksi päiväksi elokuussa. Töihin palattuani kuulin, että kolme kollegaani on lopettamassa yllättäen työt ja neljäs jää kolmen viikon lomalle. Kaaoksen tuntua on ilmassa, mutta onneksi luonteelleni ei kuulu kantaa töitä kotiin, vaan olen sulkenut työpäivän päätteeksi oven takanani niin fyysisesti kuin henkisestikin viimeistään kolmen aikaan iltapäivällä.

Makuuhuoneen nurkka on täynnä kirpputorikasseja ja varasto on tyhjennetty autonrenkaista ja rikkinäisistä huonekaluista. Järjestelmällinen luonteeni hykertelee ja taputtaa käsiään, kun olen saanut kantaa tyhjään varastokomeroon siististi pakattuja muovi- ja pahvilaatikoita.

Onneksi arki on nytkin muutakin. Kun kirjastosta oli haettuna kasa mukaansatempaavia kirjoja, unohduin useaksi illaksi sohvan nurkkaan toisessa maailmassa eläen. Vaatekomeron laatikoita läpi käydessä keksin vähentää tavaramäärää käyttämällä kaikki kaapista löytyvät tilkut vauvan leikkimattoon - siihen jäi muuten se vaatekomeron siivoaminen. Nyt peitto odottaa enää tikkausta, jonka jo aloitin mutten ole jaksanut viedä loppuun.

Eilen auringon pilkahtaessa taivaalla patistin S:n ja tytön mukaani, ja lähdimme jätskikiskalle. Sain samalla reissulla vihdoin haettua trikookangasta ja resoria kaveriksi kankaalle, jonka olin ostanut jo keväällä. Tytön nukahdettua istuin keittiön pöydän ääreen ompelukoneen kera ja S nosti voluumia televisiosta. Puolen yön aikaan haalari oli valmis nappeja lukuun ottamatta. Aika mahtihieno siitä mielestäni tulikin! Käytin Ottobren 1/2013 käännettävän froteehaalarin kaavaa koossa 62 ja lisäsin resoreiden pituutta käyttöiän pidentämiseksi.

Ja nythän ei sitten muuta tekisi mieli tehdäkään kuin ommella ompelemasta päästyään!

Edit:

Nyt sain napitkin laitettua paikoilleen:

Suhteellisen tyhjä jääkaappi

Kaksi päivää ennen palkkapäivää alkaa jääkaappi yleensä näyttää suhteellisen tyhjältä. Säästötililtä löytyy kyllä rahaa, mutta koska mitoitan kuukausibudjetin yleensä melko tarkkaan enkä mielellään lainaile itseltäni rahaa, saa kaupassa käydä laskin kädessä.

Yllättävän paljon niistä kaappiin jääneistä tähteistä monesti kuitenkin saa aikaan, jos vain taloudessa on kattava kuiva-ainekaappi ja jääkaapin ovessa useampi säilyketölkki tai -purkki. Silloin se jääkaapin suhteellinen tyhjyys on nimittäin ihan kivaakin - kun tajuaa, että tuosta saisi sellaista, kun vähän täydentää tuolla ja heittää sekaan tuon purkin pohjat.

Melkein täysi kattilallinen viikonlopun jääkaapissa jumittaneita keitettyjä perunoita?

Purkki kidneypapuja, kapris-purkin pohjat kaapista, yrttejä parvekkeelta, sekaan silputtu puolikas sipuli. Oliiviöljyä, nokare sinappia, suolaa, sokeria ja balsamicoa sekaisin ja joukkoon: huomisen lounas.

Ghanalaisilta opittu ruokavinkki: jos vain löytyy riisiä, öljyä ja tomaattia missä tahansa muodossa, on ruoka kohta valmis. Keitetty riisi sekoitetaan pannulla aiemmin tehtyyn tuliseen tomaattikastikkeeseen, johon on viskattu vihanneksia pakkasesta ja kaksi aikaisempaa tomaattikastikkeen jämää jääkaapista. Maku paranee, kun riisiä pyöräyttelee sekoituksen yhteydessä kuumalla pannulla. Tähän kaveriksi vihanneshyllyn viimeiset salaatinlehdet ja kurkunpätkät. 

Ja aamiaiseksi, iltapalaksi ja välipalaksi sekä oman mielen parantajaksi sämpylöitä.  

Kävimme toki myös kaupassa - ostimme hiluilla banaaneja, omenoita, luumuja ja nektariineja. Niitä kun ei mitenkään pysty taikomaan kuiva-ainekaapin valikoimista. Mutta onpa taas jääkaappi hetken ainakin näennäisen täysi.

Follow my blog with Bloglovin

Pakkaamisen filosofiaa

Nyt kun tutustumisreissu uuteen kotikaupunkiin on takana, uusien naapureiden kanssa tehty sinunkaupat ja asunnon pohjapiirrustus tiedossa, alkaa mieli vaeltaa enenevissä määrin kahden kuukauden päässä häämöttävään muuttoon. Illalla on vaikeaa nukahtaa, kun ajatukset ovat vaatekaapeissa ja varaston hyllyillä: Mitä jätetään, mitä otetaan mukaan, mitä laitetaan kiertoon.

Nämä ehdottomasti mukaan.

Jälleenvuokraamme asuntomme eteenpäin kalustettuna ja varastoimme Suomeen jäävät pientavarat kellarikomeroon. Se siis tarkoittaa, että kaikki sellainen tavara, jota emme ole ottamassa mukaan, on mahduttava tuohon komeroon. Mukaan otetaan vain välttämätön - S:n mielestä luultavasti riittäisi että repussa on vaihtobokserit ja hammasharja. Itse olen hieman eri mieltä! Vuokra-asunnostamme Örebrosta löytyy peruskalustus, mutta ei esimerkiksi astioita tai liinavaatteita.

Lomaa on jäljellä vielä viikko, mutta kesää onneksi paljon pidempään. Aurinkoiset kelit ja lomamoodi nostavat pitkän ja pimeän talven jälkeen tarvetta kehittää joka päivälle jotain kivaa. Kotiin paluun jälkeen se on tarkoittanut lähinnä uimarantoja, kavereita, jäätelöä ja mansikoita. Check!

Kotona ollessa olen kuitenkin pikku hiljaa vapaina hetkinä alkanut koluta komeroita lävitse: vessan peilikaappiin on kertynyt pino sokerikuorintapurkkeja ja jalkavoiteita, jotka kuuluvat kategoriaan käytä nämä ennen lähtöä. Vaatehuoneen nurkkaan on alkanut kasaantua Ikea-kassillisia tavaraa, jotka kansoittavat elokuun aluksi varaamani kirpputoripöydän. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi varastokomeron hallintaan ottaminen - tietääkseni siellä on ainakin yksi rikkinäinen imuri ja pino turhia auton renkaita.

Raivaamisessa mielihyvää herättää erityisesti selkeästi turhien tavaroiden pois karsiminen: näillä leluilla tyttö ei ole leikkinyt enää vuoteen, tässä lastenkirjassa oli todella huono juoni, tätä aurinkosuojaa ei ole edes avattu pakkauksestaan. Enemmän päänvaivaa tuottavat sitten esimerkiksi lasten vaatteet: Pistänkö yhä suurimman osan tytön vaatteista kiertoon kuten tähänkin asti ja täydennän varastoja tarvittaessa kirpputorilta, vai otanko tytölle kohta pieneksi menevät sukat mukaan matkalaukkuun? Kesäloman lisäksi tyttö ehtii myös olla ennen lähtöämme kuukauden päivät vanhassa päiväkodissa, jonka vuoksi osa tavaroista on vain jätettävä hyllyyn tarpeellisena.

Ja tämän tekstin jälkeen on myönnettävä, että kyllähän minä tästä nautin, kuuluu kai luonteenpiirteisiin. Tiedän myös kuitenkin sen, että suurimman tyydytyksen saan siinä vaiheessa, kun auto on pakattu, kämppä puunattu ja varasto äärimmilleen täytetty. Onneksi aikaa on vielä sekin kaksi kuukautta.