Pakkaamisen filosofiaa

Nyt kun tutustumisreissu uuteen kotikaupunkiin on takana, uusien naapureiden kanssa tehty sinunkaupat ja asunnon pohjapiirrustus tiedossa, alkaa mieli vaeltaa enenevissä määrin kahden kuukauden päässä häämöttävään muuttoon. Illalla on vaikeaa nukahtaa, kun ajatukset ovat vaatekaapeissa ja varaston hyllyillä: Mitä jätetään, mitä otetaan mukaan, mitä laitetaan kiertoon.

Nämä ehdottomasti mukaan.

Jälleenvuokraamme asuntomme eteenpäin kalustettuna ja varastoimme Suomeen jäävät pientavarat kellarikomeroon. Se siis tarkoittaa, että kaikki sellainen tavara, jota emme ole ottamassa mukaan, on mahduttava tuohon komeroon. Mukaan otetaan vain välttämätön - S:n mielestä luultavasti riittäisi että repussa on vaihtobokserit ja hammasharja. Itse olen hieman eri mieltä! Vuokra-asunnostamme Örebrosta löytyy peruskalustus, mutta ei esimerkiksi astioita tai liinavaatteita.

Lomaa on jäljellä vielä viikko, mutta kesää onneksi paljon pidempään. Aurinkoiset kelit ja lomamoodi nostavat pitkän ja pimeän talven jälkeen tarvetta kehittää joka päivälle jotain kivaa. Kotiin paluun jälkeen se on tarkoittanut lähinnä uimarantoja, kavereita, jäätelöä ja mansikoita. Check!

Kotona ollessa olen kuitenkin pikku hiljaa vapaina hetkinä alkanut koluta komeroita lävitse: vessan peilikaappiin on kertynyt pino sokerikuorintapurkkeja ja jalkavoiteita, jotka kuuluvat kategoriaan käytä nämä ennen lähtöä. Vaatehuoneen nurkkaan on alkanut kasaantua Ikea-kassillisia tavaraa, jotka kansoittavat elokuun aluksi varaamani kirpputoripöydän. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi varastokomeron hallintaan ottaminen - tietääkseni siellä on ainakin yksi rikkinäinen imuri ja pino turhia auton renkaita.

Raivaamisessa mielihyvää herättää erityisesti selkeästi turhien tavaroiden pois karsiminen: näillä leluilla tyttö ei ole leikkinyt enää vuoteen, tässä lastenkirjassa oli todella huono juoni, tätä aurinkosuojaa ei ole edes avattu pakkauksestaan. Enemmän päänvaivaa tuottavat sitten esimerkiksi lasten vaatteet: Pistänkö yhä suurimman osan tytön vaatteista kiertoon kuten tähänkin asti ja täydennän varastoja tarvittaessa kirpputorilta, vai otanko tytölle kohta pieneksi menevät sukat mukaan matkalaukkuun? Kesäloman lisäksi tyttö ehtii myös olla ennen lähtöämme kuukauden päivät vanhassa päiväkodissa, jonka vuoksi osa tavaroista on vain jätettävä hyllyyn tarpeellisena.

Ja tämän tekstin jälkeen on myönnettävä, että kyllähän minä tästä nautin, kuuluu kai luonteenpiirteisiin. Tiedän myös kuitenkin sen, että suurimman tyydytyksen saan siinä vaiheessa, kun auto on pakattu, kämppä puunattu ja varasto äärimmilleen täytetty. Onneksi aikaa on vielä sekin kaksi kuukautta.