Muuttohässäkän keskellä kesän lopulla mietin, mitä tehdä laatikolliselle pieniä kangastilkkuja. Ne kun eivät millään täyttäneet "vain vältttämättömimmän" kriteerejä. Jostain syystä varastoiminenkin tuntui hassulta. Päätin ommella tilkut kiinni toisiinsa. Vailla suunnitelmaa. Väliin leikkelin pehmikettä kahdesta vanhasta peitosta, takakankaaksi ompelin Nanson pöytäliinaa, sitä jota on parvekkeen kulmasohvan päällysteenäkin (varsin riittävä kangas!). Tikkasin kankaat yhteen viimeisellä Suomen viikolla ystävien Töölön kaksion keittiössä ja reunakaitaleen surruutin vasta Ruotsin kodin keittiössä.
Lopputuloksena syntyi ihan vinkura ja vänkyrä yhdistelmä trikoota, neulosta, puuvillaa ja vanhoja pitsiliinoja, joiden kangas viettää suuntaan jos toiseenkin. Tikkaus on tehty vähän-sinne-päin ja kankaat törmäilevät toisiinsa. Ompeluryppyjä löytyy kasapäin - tämä ei ole mikään huolella tehty teos.
Siksi se ehkä onkin aika ihana. Pikkusisko täyttää maanantaina neljä viikkoa ja alkaa tuntua siltä että pikkukaverin voi jo laskea peitolle lattiatasoon pötköttelemään - enää ei tunnu että hänen ja maailman väliin tarvittaisiin niin paljon tumppuja ja töppösiä, vällyjä ja peittoja. Peppi Pitkätossumainen peitto siis levitettiin lattialle, lapsi sen päälle. Isosisko tanssii ympärillä, antaa märkiä pusuja pikkusiskon otsalle, selittää omia juttujaan ja kokkaa meille kaikille nappuloita teekupissa. Illalla se samainen isosisko vaatii, että saa nukkua tilkkutäkin alla. Niimpä Mikko Mallikkaan ja Mintun seikkailujen jälkeen tyttö kääriytyi muffinseihin, keltaiseen pilvitaivaaseen ja satuhevosiin ja pisti uneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti