Sen olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä perinyt äidiltäni, samoin kuin tavan kannella tavaroita pitkin päivää niiden oikeille paikoille; kynsisakset kylpyhuoneen peilikaapin ylimmällä hyllyllä olevaan rasiaan, pikkusiskon helistin lipaston päällä olevaan kangaskoriin, isosiskon leikkikännykkä valkoisen lipaston laatikkoon ja muoviastiat pinoon leikkikeittiön hyllykköön. Pöytätasoille kertyy jokaisen päivän aikana epämääräinen läjä tavaraa, joihin ei oikein edes tee mieli koskea. Siihenkään ei vaan pysty jättämään: vain hieman likainen harso, jota ei vielä kannattaisi laittaa pyykkiin, isosiskon pöydälle unohtunut hammasharja, rikki mennyt leikkikaaren lelurykelmä. Vessan lavuaarin nurkalla on tyhjä wc-paperirulla, keittiön tasolla läjä kierrätykseen meneviä papereita, joita pitäisi repiä pienemmiksi kun niistä löytyy henkilötietoja. Keittiön pöydällä tahrainen vesilasi ja puoliksi syöty voileipä.
Onko tavaraa aina ollut näin paljon? Ovatko ne aina olleet näin suurissa määrin väärissä paikoissa?
Kun ulos lähtiessä ei ole vastuussa enää ainoastaan omista tavaroista vaan kolmen hengen tavaroista, tuntuu että koko ajan on joku asia hukassa. Isosiskon rakasta unilelua on etsitty kissojen ja koirien kanssa vuosien varrella vähän sieltä sun täältä. Jo Örebrossa asumisen ajalta olemme soittaneet taksiyhtiöön tavoittaaksemme taksin, jonka lattialle unilelu on suvainnut unohtua. Kerran kävelimme päiväkodilta vapaa-ajantalolle ja terveyskeskukseen unilelua metsästäen. Kotona se löytyi pikkusiskon vaunukopan sisältä. Toisella kerralla soittelin kirjastoon useita kertoja pyytäen heitä katsastamaan lattioita unohtuneen unilelun vuoksi. Lopulta päädyin kävelemään takaisin itse ja löysin unilelun kirjaston patterin alta. Kolmennalle kerralla unilelun perään soiteltiin monitoimitalolle, jossa olimme olleet koripalloa pelaamassa. Epätoivoisen etsimisen ja soittelun jälkeen unilelu löytyi tytön haalarin lahkeesta.
Vastikään tehdyn Suomen loman aikana etsimme muutaman päivän sisällä vähän sitä sun tätä. Kirpparireissun päätteeksi useampi ihminen auttoi meitä haravoimaan kirpputorin lattioita pikkusiskon töppöstä etsien. Töppönen löytyi lopulta autosta. Takaisin majapaikkaan päästyämme huomasin, että isosiskon pipo on jäänyt johonkin, luultavasti sinne kirpputorille, silloin kun se sovitti sitä kissankorvapantaa jonka sille ostinkin. Ennen Ruotsiin lähtöä niitä kissankorviakin vielä etsittiin. Löytyivät sohvan alta. Pikkusiskon unilelu taas löytyi melkoisen etsinnän jälkeen hattuhyllyltä ja joku muu (olen jo unohtanut, mikä) lipaston alta.
Kuinkahan paljon aikaa olen käyttänyt erinäisten asioiden etsimiseen viimeisen vuoden aikana?
Kuinkahan paljon aikaa olen käyttänyt erinäisten asioiden etsimiseen viimeisen vuoden aikana?
Kotona ollessa siirrän asiat aina niille kuuluville paikoille. S ei aina oikein ole selvillä siitä, mikä minun mielestäni on asian oikea paikka, jonka vuoksi hän etsii asioita sieltä, minne on ne jättänyt. Jos en jaksa samantien heti siirtää lattialla lojuvaa asiaa X omalle paikalleen, pistän sen kuitenkin yleensä merkille. Aika yleisesti esikoinen kun yleensä hetken päästä ihmettelee, missä se hänen violetti käsilaukkunsa on. Silloin aika monesti osaan sanoa, että hei se on siellä sinun pahvisen leikkitalon sisällä.
Tänään on hukassa esikoiselta pikkusiskolle periytyneet merinovillaiset lapaset, jotka veljeni vaimo on neulonut. Ne ovat mahdollisesti jääneet johonkin iltapäivän kirjastoreissulla, mutta uskallan toivoa että ne vielä löytyvät jostain lahkeen mutkasta. Äitiyspakkauksen lämpimämpi tumppu on myös paikassa y. Olen melko varma, että se on jossain täällä kotona - ikään kuin olisin jossain vaiheessa pistänyt sen merkille. Kestohukassa on myös yksi pikkusiskon raidallinen sukka. Luotan kuitenkin siihen, että se löytyy viimeistään muuton yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti