Ompelemisen riemu

Hammashygienistin rapsutellessa hammaskiveä takahampaistani tänä aamuna annoin ajatusten lipua syyskuulle. Siihen aikaan, kun olemme jo saapuneet uuteen kotikaupunkiin ja asettuneet majaksi uuteen asuntoomme. En malta odottaa, että pääsemme tutustumaan tarkemmin asunnon lähiympäristöön ja tsekkaamaan kauppojen valikoimat, totuttelemaan bussiyhteyksiin ja ympärillä kuuluvaan ruotsin kieleen.

Tällä hetkellä tuota lähellä, mutta oih niin kaukana odottavaa uutta arkea on niin vaikea kuvitella, koska päässä surraa yötä päivää hoidettavien asioiden lista. Tilannetta ei helpota se, että asunnon jälleenvuokrauksemme kokee kovia vastatuulia virallisten lupa-asioiden viidakossa, eikä se että sveitsiläinen ystävänsä kutsui itsensä, kaverinsa ja poikaystävänsä meille yökylään kymmeneksi päiväksi elokuussa. Töihin palattuani kuulin, että kolme kollegaani on lopettamassa yllättäen työt ja neljäs jää kolmen viikon lomalle. Kaaoksen tuntua on ilmassa, mutta onneksi luonteelleni ei kuulu kantaa töitä kotiin, vaan olen sulkenut työpäivän päätteeksi oven takanani niin fyysisesti kuin henkisestikin viimeistään kolmen aikaan iltapäivällä.

Makuuhuoneen nurkka on täynnä kirpputorikasseja ja varasto on tyhjennetty autonrenkaista ja rikkinäisistä huonekaluista. Järjestelmällinen luonteeni hykertelee ja taputtaa käsiään, kun olen saanut kantaa tyhjään varastokomeroon siististi pakattuja muovi- ja pahvilaatikoita.

Onneksi arki on nytkin muutakin. Kun kirjastosta oli haettuna kasa mukaansatempaavia kirjoja, unohduin useaksi illaksi sohvan nurkkaan toisessa maailmassa eläen. Vaatekomeron laatikoita läpi käydessä keksin vähentää tavaramäärää käyttämällä kaikki kaapista löytyvät tilkut vauvan leikkimattoon - siihen jäi muuten se vaatekomeron siivoaminen. Nyt peitto odottaa enää tikkausta, jonka jo aloitin mutten ole jaksanut viedä loppuun.

Eilen auringon pilkahtaessa taivaalla patistin S:n ja tytön mukaani, ja lähdimme jätskikiskalle. Sain samalla reissulla vihdoin haettua trikookangasta ja resoria kaveriksi kankaalle, jonka olin ostanut jo keväällä. Tytön nukahdettua istuin keittiön pöydän ääreen ompelukoneen kera ja S nosti voluumia televisiosta. Puolen yön aikaan haalari oli valmis nappeja lukuun ottamatta. Aika mahtihieno siitä mielestäni tulikin! Käytin Ottobren 1/2013 käännettävän froteehaalarin kaavaa koossa 62 ja lisäsin resoreiden pituutta käyttöiän pidentämiseksi.

Ja nythän ei sitten muuta tekisi mieli tehdäkään kuin ommella ompelemasta päästyään!

Edit:

Nyt sain napitkin laitettua paikoilleen:

Suhteellisen tyhjä jääkaappi

Kaksi päivää ennen palkkapäivää alkaa jääkaappi yleensä näyttää suhteellisen tyhjältä. Säästötililtä löytyy kyllä rahaa, mutta koska mitoitan kuukausibudjetin yleensä melko tarkkaan enkä mielellään lainaile itseltäni rahaa, saa kaupassa käydä laskin kädessä.

Yllättävän paljon niistä kaappiin jääneistä tähteistä monesti kuitenkin saa aikaan, jos vain taloudessa on kattava kuiva-ainekaappi ja jääkaapin ovessa useampi säilyketölkki tai -purkki. Silloin se jääkaapin suhteellinen tyhjyys on nimittäin ihan kivaakin - kun tajuaa, että tuosta saisi sellaista, kun vähän täydentää tuolla ja heittää sekaan tuon purkin pohjat.

Melkein täysi kattilallinen viikonlopun jääkaapissa jumittaneita keitettyjä perunoita?

Purkki kidneypapuja, kapris-purkin pohjat kaapista, yrttejä parvekkeelta, sekaan silputtu puolikas sipuli. Oliiviöljyä, nokare sinappia, suolaa, sokeria ja balsamicoa sekaisin ja joukkoon: huomisen lounas.

Ghanalaisilta opittu ruokavinkki: jos vain löytyy riisiä, öljyä ja tomaattia missä tahansa muodossa, on ruoka kohta valmis. Keitetty riisi sekoitetaan pannulla aiemmin tehtyyn tuliseen tomaattikastikkeeseen, johon on viskattu vihanneksia pakkasesta ja kaksi aikaisempaa tomaattikastikkeen jämää jääkaapista. Maku paranee, kun riisiä pyöräyttelee sekoituksen yhteydessä kuumalla pannulla. Tähän kaveriksi vihanneshyllyn viimeiset salaatinlehdet ja kurkunpätkät. 

Ja aamiaiseksi, iltapalaksi ja välipalaksi sekä oman mielen parantajaksi sämpylöitä.  

Kävimme toki myös kaupassa - ostimme hiluilla banaaneja, omenoita, luumuja ja nektariineja. Niitä kun ei mitenkään pysty taikomaan kuiva-ainekaapin valikoimista. Mutta onpa taas jääkaappi hetken ainakin näennäisen täysi.

Follow my blog with Bloglovin

Pakkaamisen filosofiaa

Nyt kun tutustumisreissu uuteen kotikaupunkiin on takana, uusien naapureiden kanssa tehty sinunkaupat ja asunnon pohjapiirrustus tiedossa, alkaa mieli vaeltaa enenevissä määrin kahden kuukauden päässä häämöttävään muuttoon. Illalla on vaikeaa nukahtaa, kun ajatukset ovat vaatekaapeissa ja varaston hyllyillä: Mitä jätetään, mitä otetaan mukaan, mitä laitetaan kiertoon.

Nämä ehdottomasti mukaan.

Jälleenvuokraamme asuntomme eteenpäin kalustettuna ja varastoimme Suomeen jäävät pientavarat kellarikomeroon. Se siis tarkoittaa, että kaikki sellainen tavara, jota emme ole ottamassa mukaan, on mahduttava tuohon komeroon. Mukaan otetaan vain välttämätön - S:n mielestä luultavasti riittäisi että repussa on vaihtobokserit ja hammasharja. Itse olen hieman eri mieltä! Vuokra-asunnostamme Örebrosta löytyy peruskalustus, mutta ei esimerkiksi astioita tai liinavaatteita.

Lomaa on jäljellä vielä viikko, mutta kesää onneksi paljon pidempään. Aurinkoiset kelit ja lomamoodi nostavat pitkän ja pimeän talven jälkeen tarvetta kehittää joka päivälle jotain kivaa. Kotiin paluun jälkeen se on tarkoittanut lähinnä uimarantoja, kavereita, jäätelöä ja mansikoita. Check!

Kotona ollessa olen kuitenkin pikku hiljaa vapaina hetkinä alkanut koluta komeroita lävitse: vessan peilikaappiin on kertynyt pino sokerikuorintapurkkeja ja jalkavoiteita, jotka kuuluvat kategoriaan käytä nämä ennen lähtöä. Vaatehuoneen nurkkaan on alkanut kasaantua Ikea-kassillisia tavaraa, jotka kansoittavat elokuun aluksi varaamani kirpputoripöydän. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi varastokomeron hallintaan ottaminen - tietääkseni siellä on ainakin yksi rikkinäinen imuri ja pino turhia auton renkaita.

Raivaamisessa mielihyvää herättää erityisesti selkeästi turhien tavaroiden pois karsiminen: näillä leluilla tyttö ei ole leikkinyt enää vuoteen, tässä lastenkirjassa oli todella huono juoni, tätä aurinkosuojaa ei ole edes avattu pakkauksestaan. Enemmän päänvaivaa tuottavat sitten esimerkiksi lasten vaatteet: Pistänkö yhä suurimman osan tytön vaatteista kiertoon kuten tähänkin asti ja täydennän varastoja tarvittaessa kirpputorilta, vai otanko tytölle kohta pieneksi menevät sukat mukaan matkalaukkuun? Kesäloman lisäksi tyttö ehtii myös olla ennen lähtöämme kuukauden päivät vanhassa päiväkodissa, jonka vuoksi osa tavaroista on vain jätettävä hyllyyn tarpeellisena.

Ja tämän tekstin jälkeen on myönnettävä, että kyllähän minä tästä nautin, kuuluu kai luonteenpiirteisiin. Tiedän myös kuitenkin sen, että suurimman tyydytyksen saan siinä vaiheessa, kun auto on pakattu, kämppä puunattu ja varasto äärimmilleen täytetty. Onneksi aikaa on vielä sekin kaksi kuukautta.

Ruokadeitit

Olen aina ihmetellyt niitä blogeja, joissa ruoka näyttää kuin suoraan ruokalehden sivulta reväistyltä. Löydän itseni pohtimassa, johtuuko tämä asettelusta, valosta, hyvästä kamerasta vai asiaan kulutetun ajan määrästä. Omassakin kamerassa vilahtelee nimittäin aina ajoittain ruokakuvia. Useimmiten ne eivät kuitenkaan ole mitään julkaisukelpoista, vaikka ruoka itsessään olisi ollut oikein maittavaakin.

Meillä on useammankin kaveriporukan kanssa muodostunut tavaksi tavata tasaisin väliajoin ruoan merkeissä. Erään hyvinkin läheisen ystäväporukan kesken järjestämme nyyttäreitä, joista syntyy usein mitä mielettömimpiä kattauksia. Oman pienen twistinsä näiden tapaamisten ruokaideointiin tuo se, että ruoan tulee olla maidotonta, gluteenitonta ja enimmäkseen kasvispainotteista - pienessä porukassamme kun sattuu olemaan useampikin, jolla on pysyvä tai tilapäinen ruokavalio asian jos yhden suhteen. Joskus tästä jollekulle ulkopuoliselle mainitessani sain vastaukseksi tuskastuneen huokaisun, miten tollaista jaksaa? No todellakin jaksaa! On ollut mieltä avartavaa tajuta (vaikka itsekin olen vegaaniutta kokeillut), että ruoan ei suinkaan tarvitse sisältää maitoa, kermaa, voita eikä vehnäjauhoja. Sisäpiknikkiemme ruokapöydät notkuvat yleensä jos jonkin näköistä ruokaisaa salaattia, erilaisia itsetehtyjä leivonnaisia, leipiä ja piirakoita. Pidemmillä deiteillä olemme tehneet myös lämmintä ruokaa.

Toisen kaveriporukan kanssa on tullut tavaksi kutsua toiset vuorotellen kylään niin, että kutsuja huolehtii ruoan laitosta ja juomien tarjoilusta. Istutaan iltaa, toisin sanoen. Valmiiseen, huolella laitettuun pöytään istahtaminen on sen verran luksusta, että meidän ääneensanomattoman vuoron osuessa kohdalle halusin keksiä illaksi jotain hyvää tarjottavaa.

Ja täytyy sanoa, vaikka itse sanonkin, että tällä kertaa meni ihan nappiin. Päädyin tekemään itse hampurilaisia, joihin leivoin sämpylät (uusimman Pirkka kesä-lehden briossisämpylät-ohjeella), paistoin jauhelihapihvejä, kanafilettä ja tofupihvejä, pilkoin tuoretta ananasta, pihvitomaatteja, punasipulia ja salaatinlehtiä ja tein väliin pantavaksi chilimajoneesia, tsatsikia ja tulista tomaattikastiketta. Ai ai! Lisukkeeksi feta-salaattia avokadoilla ja juomiski erinäinen valikoima vaaleita oluita ja kuivia siidereitä - sellaisia alkoholittomiakin. Jälkiruoaksi mutakakkua ja vadelmakastiketta.

S totesi vieraiden lähdettyä, että tykkäsin sun Chico's-ateriasta ja minä nakitin sen tiskaamaan keittiössä odottavan tiskivuoren. Ilman ystäviä ei olisi näitäkään hetkiä, siksikin ystävät on helmiä.

Turreloma (turistiloma)

Kiireettömiä aamiaisbrunsseja kattoterassilla, lukemattomia käveltyjä kilometrejä iltaisin miellyttävimmän ravintolan etsinnässä (yhtä iltaa lukuun ottamatta vielä siinä tilanteessa, kun nälkä ei vaivannut), sirkustemppuja hiekkarannalla, tunteja uima-altaan reunalla lukien kirjahyllystä löytyneitä hömppäromaaneja. Loputonta auringonpaistetta ja illan viileyden laskeuduttua kattoterassilta aukeava täysikuu ja sen mereen luoma kuunsilta.

Kymmenen vuoden ystävyyden turvin välillä saa potea sosiaalista väsymystä ja vetäytyä omaan seuraansa, poiketa ex tempore kampaajalle (jossa hiusten leikkuu oli oikein onnistunut ilman yhteistä kieltäkin) ja kierrellä laiskana yksin kaupungin kojuja ja kauppoja.

Vuokra-asunnon taloyhtiöön kuuluvaa uima-allasta hyödynnettiin niin aamu-uintiin kuin yöuinteihinkin, siitäkin huolimatta että altaan reunalla oli tiukat käyttöajat. Useimmissa ravintoloissa tarjoilijat tarttuivat tarmokkaasti toimeen ja innovoivat minullekin hienoja drinkkejä, kun pyysin "samanlaista kuin tuo mohito / sangria, mutta alkoholittomana". Korkealla Alicanten vanhassa kaupungissa kävellessämme eräs vanhempi kahvilanpitäjä vei minut kädestä pitäen sisään kauppaansa, juotti lime-jäähilejuomaa ja syötti kuivattuja viikunoita pähkinöiden kera, ihan vain "for the baby".

Paluumatkalla kolmesta kaverista kaksi sanoi, että olisi voinut jatkaa vielä toisenkin viikon. Itselleni viikko oli juuri sopiva lomailuaika: sen jälkeen oli jo kiva palata kotiin, hakea tyttö päiväkodista ja käpertyä perjantai-illaksi sen isomman kainaloon omalle sohvalle. Nyt edessä puolentoista viikon paluu töhin, jonka jälkeen loma jatkuu Suomen suven ja Ruotsin suven merkeissä ympäri maita ja mantuja.

Kesän alku

Laukku pakattu - check
Tsekattu, että passi on voimassa - check
Aurinkorasva ostettu - check
Töissä tehtävälista tyhjennetty - check
Lennot ostettu - check
Majoitus maksettu - check, kolmesti
Soitettu majoituksen tarjoajalle ja pyydetty palauttamaan kaksi ylimääräistä maksua - check
Tytön hiukset letitetty pienimmille mahdollisille leteille, jotta ne kestävät siistinä mahdollisimman pitkään - check
Tytön kanssa tehty palapelejä ja luettu kolme iltasatua - check
Bussikortilla rahaa mennä Helsinkiin - check, ei rahaa, taidan kävellä
Fiilis kohdallaan - check check check

Tytön päiväkoti-ihmisiä on kiitetty kuluneesta hoitovuodesta, joka onkin ollut niin laadukas, ettei parempaa voisi toivoa. Kesän ekat myrkkymansikat on ostettu ja niitä on syöty niin, että posket on korviin asti mansikan mehussa. Nam!

Minulla alkaa elämäni ensimmäisen palkallisen loman ensimmäinen osuus ja laukku odottaa valmiina eteisessä. Ensimmäinen pysäkki on ystävän koti keskikaupungilla, josta jatkamme matkaa aamuyön tunteina kohti lentokenttää ja Espanjan aurinkoa. Loput perheyksiköstä jää nauttimaan kotimaan auringosta ja toistensa seurasta.

Aijai!