Käsin tehtyä

Syksyn mittaan on tehty kaikkea kivaa esikoisen kanssa. On kivaa, kun lapsi on jo siinä iässä että sen kanssa voi tehdä kaikkea sellaista mitä tekee itsekin mielellään: askarrellaan ja maalataan, leivotaan taikataikinaa ja maalataan taas lisää, painetaan perunoilla kuvia kankaisiin ja papereihin. Ja sitten kuitenkin välillä muistat että teet asioita kolmevuotiaan kanssa: Kun itse maalaat kieli keskellä suuta mansikkapiirakan mansikoita juuri oikealla sävyllä, toinen sutii ronskisti pitsan päälle sinistä ja esittelee ylpeänä muovailemaansa 'imurin sänkyä', jonka on ehdottomasti oltava musta.

Joulupaketteihinkin ehdittiin tehdä jotain pientä. Itse neuloin tyttöjen vastasyntyneelle serkkuvauvalle torkkupeiton ja veljen vaimolle villasukat (joulukalenterisukkien ohjeella).

Vinkura ja vänkyrä tilkkutäkki

Muuttohässäkän keskellä kesän lopulla mietin, mitä tehdä laatikolliselle pieniä kangastilkkuja. Ne kun eivät millään täyttäneet "vain vältttämättömimmän" kriteerejä. Jostain syystä varastoiminenkin tuntui hassulta. Päätin ommella tilkut kiinni toisiinsa. Vailla suunnitelmaa. Väliin leikkelin pehmikettä kahdesta vanhasta peitosta, takakankaaksi ompelin Nanson pöytäliinaa, sitä jota on parvekkeen kulmasohvan päällysteenäkin (varsin riittävä kangas!). Tikkasin kankaat yhteen viimeisellä Suomen viikolla ystävien Töölön kaksion keittiössä ja reunakaitaleen surruutin vasta Ruotsin kodin keittiössä.

Lopputuloksena syntyi ihan vinkura ja vänkyrä yhdistelmä trikoota, neulosta, puuvillaa ja vanhoja pitsiliinoja, joiden kangas viettää suuntaan jos toiseenkin. Tikkaus on tehty vähän-sinne-päin ja kankaat törmäilevät toisiinsa. Ompeluryppyjä löytyy kasapäin - tämä ei ole mikään huolella tehty teos.

Siksi se ehkä onkin aika ihana. Pikkusisko täyttää maanantaina neljä viikkoa ja alkaa tuntua siltä että pikkukaverin voi jo laskea peitolle lattiatasoon pötköttelemään - enää ei tunnu että hänen ja maailman väliin tarvittaisiin niin paljon tumppuja ja töppösiä, vällyjä ja peittoja. Peppi Pitkätossumainen peitto siis levitettiin lattialle, lapsi sen päälle. Isosisko tanssii ympärillä, antaa märkiä pusuja pikkusiskon otsalle, selittää omia juttujaan ja kokkaa meille kaikille nappuloita teekupissa. Illalla se samainen isosisko vaatii, että saa nukkua tilkkutäkin alla. Niimpä Mikko Mallikkaan ja Mintun seikkailujen jälkeen tyttö kääriytyi muffinseihin, keltaiseen pilvitaivaaseen ja satuhevosiin ja pisti uneksi.

Ompelemisen riemu

Hammashygienistin rapsutellessa hammaskiveä takahampaistani tänä aamuna annoin ajatusten lipua syyskuulle. Siihen aikaan, kun olemme jo saapuneet uuteen kotikaupunkiin ja asettuneet majaksi uuteen asuntoomme. En malta odottaa, että pääsemme tutustumaan tarkemmin asunnon lähiympäristöön ja tsekkaamaan kauppojen valikoimat, totuttelemaan bussiyhteyksiin ja ympärillä kuuluvaan ruotsin kieleen.

Tällä hetkellä tuota lähellä, mutta oih niin kaukana odottavaa uutta arkea on niin vaikea kuvitella, koska päässä surraa yötä päivää hoidettavien asioiden lista. Tilannetta ei helpota se, että asunnon jälleenvuokrauksemme kokee kovia vastatuulia virallisten lupa-asioiden viidakossa, eikä se että sveitsiläinen ystävänsä kutsui itsensä, kaverinsa ja poikaystävänsä meille yökylään kymmeneksi päiväksi elokuussa. Töihin palattuani kuulin, että kolme kollegaani on lopettamassa yllättäen työt ja neljäs jää kolmen viikon lomalle. Kaaoksen tuntua on ilmassa, mutta onneksi luonteelleni ei kuulu kantaa töitä kotiin, vaan olen sulkenut työpäivän päätteeksi oven takanani niin fyysisesti kuin henkisestikin viimeistään kolmen aikaan iltapäivällä.

Makuuhuoneen nurkka on täynnä kirpputorikasseja ja varasto on tyhjennetty autonrenkaista ja rikkinäisistä huonekaluista. Järjestelmällinen luonteeni hykertelee ja taputtaa käsiään, kun olen saanut kantaa tyhjään varastokomeroon siististi pakattuja muovi- ja pahvilaatikoita.

Onneksi arki on nytkin muutakin. Kun kirjastosta oli haettuna kasa mukaansatempaavia kirjoja, unohduin useaksi illaksi sohvan nurkkaan toisessa maailmassa eläen. Vaatekomeron laatikoita läpi käydessä keksin vähentää tavaramäärää käyttämällä kaikki kaapista löytyvät tilkut vauvan leikkimattoon - siihen jäi muuten se vaatekomeron siivoaminen. Nyt peitto odottaa enää tikkausta, jonka jo aloitin mutten ole jaksanut viedä loppuun.

Eilen auringon pilkahtaessa taivaalla patistin S:n ja tytön mukaani, ja lähdimme jätskikiskalle. Sain samalla reissulla vihdoin haettua trikookangasta ja resoria kaveriksi kankaalle, jonka olin ostanut jo keväällä. Tytön nukahdettua istuin keittiön pöydän ääreen ompelukoneen kera ja S nosti voluumia televisiosta. Puolen yön aikaan haalari oli valmis nappeja lukuun ottamatta. Aika mahtihieno siitä mielestäni tulikin! Käytin Ottobren 1/2013 käännettävän froteehaalarin kaavaa koossa 62 ja lisäsin resoreiden pituutta käyttöiän pidentämiseksi.

Ja nythän ei sitten muuta tekisi mieli tehdäkään kuin ommella ompelemasta päästyään!

Edit:

Nyt sain napitkin laitettua paikoilleen: