Kiireettömiä aamiaisbrunsseja kattoterassilla, lukemattomia käveltyjä kilometrejä iltaisin miellyttävimmän ravintolan etsinnässä (yhtä iltaa lukuun ottamatta vielä siinä tilanteessa, kun nälkä ei vaivannut), sirkustemppuja hiekkarannalla, tunteja uima-altaan reunalla lukien kirjahyllystä löytyneitä hömppäromaaneja. Loputonta auringonpaistetta ja illan viileyden laskeuduttua kattoterassilta aukeava täysikuu ja sen mereen luoma kuunsilta.
Kymmenen vuoden ystävyyden turvin välillä saa potea sosiaalista väsymystä ja vetäytyä omaan seuraansa, poiketa ex tempore kampaajalle (jossa hiusten leikkuu oli oikein onnistunut ilman yhteistä kieltäkin) ja kierrellä laiskana yksin kaupungin kojuja ja kauppoja.
Vuokra-asunnon taloyhtiöön kuuluvaa uima-allasta hyödynnettiin niin aamu-uintiin kuin yöuinteihinkin, siitäkin huolimatta että altaan reunalla oli tiukat käyttöajat. Useimmissa ravintoloissa tarjoilijat tarttuivat tarmokkaasti toimeen ja innovoivat minullekin hienoja drinkkejä, kun pyysin "samanlaista kuin tuo mohito / sangria, mutta alkoholittomana". Korkealla Alicanten vanhassa kaupungissa kävellessämme eräs vanhempi kahvilanpitäjä vei minut kädestä pitäen sisään kauppaansa, juotti lime-jäähilejuomaa ja syötti kuivattuja viikunoita pähkinöiden kera, ihan vain "for the baby".
Paluumatkalla kolmesta kaverista kaksi sanoi, että olisi voinut jatkaa vielä toisenkin viikon. Itselleni viikko oli juuri sopiva lomailuaika: sen jälkeen oli jo kiva palata kotiin, hakea tyttö päiväkodista ja käpertyä perjantai-illaksi sen isomman kainaloon omalle sohvalle. Nyt edessä puolentoista viikon paluu töhin, jonka jälkeen loma jatkuu Suomen suven ja Ruotsin suven merkeissä ympäri maita ja mantuja.
