Trött korv

"Tomat?"
"Tomaatti."

"Elefant?"
"Elefantti."

"Apelsin?"
"Appelsiini."

Lukuisten esimerkkien jälkeen J alkaa nauraa.
"Ei ole totta! Kohta voin alkaa puhua suomea - pistän vaan jokaisen sanan perään i-kirjaimen!"

***

Ruotsalaisten mielestä puhun ihan järjettömän hyvää ruotsia. Ystäväni selittää omalle kaverilleen, jonka kanssa juttelemme lasten harrastusten lomassa, miten olen tullut Ruotsiin vasta syyskuussa ja olen jo nyt niin himla duktig. Jaksan vain joka toinen kerta muistutella, että olen toki istunut koulun penkillä ruotsin kielioppia tankaten kuusi vuotta, joten todellisuudessa kielen pitäisi sujua paljon paremminkin.

Paikallisille tuntuu olevan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, että Suomessa hurjan monet osaavat sujuvaa ruotsia - nekin jotka eivät ole suomenruotsalaisia. Minulta onkin kysytty useat kerrat, olenko minä suomenruotsalainen (jos olisin, niin eipä tuo äidinkieli ihan kovin hyvin taittuisi..), enhän minä nyt muuten osaisi. Kun kerron, että monet ystäväni puhuvat kieltä minua huomattavasti paremmin, saan vastaukseksi ihmettelevän ilmeen ja niin justiin-vastauksen.

"Yksi, kaksi, kolme!", toteaa ehkä joka viiden kenen kanssa päädyn keskustelemaan suomalaisuudestani, mutta näin niinkuin yleisesti ottaen Suomesta ei tunnuta tietävän oikein mitään - edes sitä että ollaan ihan oltu osa Ruotsiakin joskus. "... Milläs vuosisadalla tää tapahtui?", kysyy joku kun muistelen historiantietoja ääneen. Yhdissä illanistujaisissa mainitsen, että Suomessa seurataan kyllä tarkasti Ruotsin tapahtumia, jolloin joku kaverin kaveri kommentoi, että samanlainen meininki tuntui olevan Norjassakin, kun hän oli maassa vaihdossa puolen vuoden ajan. "Siellä kerrotaan jotain omituisia vitsejäkin, missä on aina ruotsalaisia mukana!" - Ai niinku tyyliin suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen olivat saunassa..? - "Joo, just tommosia!"

Nykyään en enää lähikioskille mennessä kertaa etukäteen mielessä, miten saisin rakennettua oikeaoppisen lauseen asialleni. Pienet fraasit ja sanamuodot alkavat tulla jo jostain selkärangasta, kun niitä on toistellut tarpeeksi monta kertaa - vaikka pieleen meneekin jatkuvasti. Ehkä ruotsalaisten ylitsevuotavan tsemppiasenteen vuoksi pulputan kuitenkin menemään ihan missä tahansa seurassa kuin papupata, niin että välillä ne sanat lentelee vähän mihin sattuu (paitsi suomalaisten kanssa menen aivan lukkoon jos pitäisi sanoa jotain ruotsiksi).

Kielikorva on myös kehittynyt ja kaveriporukassa tartun kaikkiin tuntemattomiin sanoihin ja sanontoihin ja pyydän selitystä. Launtaina kaverin luona opin, että busig tarkoittaa jotakuinkin uteliasta ja hieman villiä, muttei kuitenkaan ihan poikamaista, kuten netin sanakirja sen kääntäisi. Kun kaveri kertoo lukemastaan uutisesta, jossa lapselle on sattunut onnettomuus, käännän mielessäni sanan 'hemsk' tarkoittamaan surullista, mutta tarkennan käännöstä enemmän 'kauhean' suuntaan, kun toinen ystävä käyttää samaa adjektiivia kuvaillessaan perheessä rieuhunutta oksennustautia.

Harmittavan harvoin tulee oikeasti kaivettua sanakirjaa esille ja tarkistettua sanojen merkitystä. Niimpä olen koko nuhakauhden miettinyt, sanotaanko siitä nuhasta että jag har förkyld vai jag är förkyld, kunnes sain vihdoin tarkistettua asian jonkun keskustelun lomassa pari päivää sitten. Olisihan tuo tieto tietysti ollut löydettävistä netistäkin! Avoimessa päiväkodissa työntekijä koittaa keksiä jotain selkeää sääntöä hit / här-sanojen käytölle, muttei pääse oikein mihinkään tulokseen. En minäkään, ja käytän niitä kielikorvani mukaan vähän miten sattuu. Senkin voisi tietysti tarkistaa (olisi kuitenkin ihan kiva puhua oikein). Olen selvitellyt mahdollisuutta saada jonkinlaista tuutorointia ruotsin opiskeluun, mutta tähän mennessä homma on tyssännyt siihen, että tasoni on liian korkea yhteen kouluun ja seuraava koulu tarjoaa ainoastaan iltaluentoja, joille en oikeastaan jaksaisi lähteä istumaan.

Kielikorva ei kuitenkaan ole mikään absoluuttisen hyvä arviointiväline. Tuntuu yhäkin todella hassulta, että joku voi sanoa miten tråkig se on, että he eivät pääse mukaan jumppaan kun lapsi on nuhassa. Siinä missä sana kääntyy ruotsiksi tarkoittamaan tylsää, on se minun päässäni ainoastaan traagista. Yhtälailla haluaisin jatkuvasti käyttää sanaa konstig kuvaamaan asiaa, joka on mielestäni monimutkainen ja vaikea, se kun kääntyy päässäni suoraan 'konstikkaaksi'. Mutta ei, ei, sana tarkoittaakin outoa tai kummallista. Kommunikoinnin lomassa tajuaa myös sellaisia asioita, kuten että puhekielessä käytetään sanaa "bara" ennemmin kuin sanaa"endast" ja että ruotsin tunneilta muistunut sana 'veckoslut'  viikonlopulle kannattaa korvata sanalla 'helgen'. Ja että trött korv on tosi hassu kutsumanimi juuri heränneelle lapselle.

***

"Entä tämä?"
"Porkkana."
"Oho, se oli ihan erilainen. Olin ihan varma, että se olis joku carrotti."

Neljä sujahtelevaa kieltä

Lauantaiaamu. Esikoinen herää vasta puoli yhdeksän (!!), sitä seuraa laiska makoilu sängyssä ja yhteinen aamupala.

Minä paistan kananmunia ja selitän S:lle suomeksi Lucian päivän juhlasta, joka on ilmeisen suuri tapahtuma ruotsalaisittain. Kehotan häntä kysymään, jos ruotsalainen luokkakaveri voisi viedä hänet katsomaan Lucian päivän kulkuetta pääkirkkoon, S kun on ainoa meistä joka on enää Ruotsissa tuohon aikaan.

Samaan aikaan S muovailee tytön kanssa taikataikinasta eilen käytetyillä piparkakkumuoteilla jääkarhuja ja rekka-autoja. Hän opettaa tytölle nimiä twin kielellä ja tämä toistelee niitä innoissaan. Kun S yrittää auttaa tyttöä irrottamaan muovailuvahaa alustalta, tämä huutaa kiivaasti "NEJ!"

Aamupalan jälkeen tyttö laittaa soivan lastenlaulukirjan päälle ja huoneen täyttää hämä-hämä-häkin melodia. S innostuu kääntämään laulun sanoja lonkalta twin kielelle ja rallattaa hämähäkkilaulun jälkeen ulkomuistista vielä hyvinkin sujuvasti laulun viidestä pienestä ankasta. Kohta melodiat muuttuvat vähemmän tutuiksi, enkä enää pysy mukana välitulkkaamisessa: "Siinä on semmoinen kirppu (mikä on se onkaan englanniksi) ja sitten se haluaisi olla voimakas... No tämä laulu on vanha ja siinä taitaa olla joku hevonen." Jätän S:n ja tytön hymisemään melodioita keskenään. Kohta kuulenkin, että tyttö laulaa tuiki tuiki tähtöstä - englanniksi.

***

Ruotsiin muuton jälkeen monikielisyytemme kodin seinien sisäpuolella on konkretisoitunut tytölle selkeästi. Enää ei ole vaan 'daddyn kieltä' ja nimeltä mainitsematonta suomen kieltä, jota puhutaan kaikkien muiden kanssa. Tyttö osaa nyt kertoa, että daddyn kanssa puhutaan twitä, äidin kanssa suomea ja K:n (kaveri) kanssa ruotsia.

Me taas panostamme suomen kieleen S:n kielitaidon säilymiseksi, samalla kun itse harjoitan suurella vimmalla ruotsin kieltäni kaikkialla kodin ulkopuolella. Tytön ollessa suomenkielisessä päiväkotiryhmässä (joka tosin on muuttumassa kaksikieliseksi vuodenvaihteen jälkeen), osaa hän sanoa ruotsiksi vain muutamia irtonaisia sanoja (ett, två, tre, hejdå, titta, tack). Toisin kuin kuukausi sitten, nyt ruotsin kieli tuntuu myös tytön osalta tarpeelliselta. Tällä hetkellä hän saa ruotsin kielen kielikylpyä vain avoimessa päiväkodissa ja yhden ruotsia puhuvan ystävän kautta. Saa nähdä, kuinka nopeasti tyttö omaksuu kielen ympäriltään ja josko päiväkotiryhmän kaksikielistyminen vaikuttaa tähän merkittävästi.

Twin kieltä hän tuntuu ymmärtävän sujuvasti (nyt hän ymmärtää jo paljon sellaista, mitä minä en ymmärrä), mutta puhuu vielä melko vähän. S:llä on kuitenkin vahva usko siihen, että kielitaito voisi kehittyä ihan aktiiviseksi puheeksikin. Se vaatii vain aktiivista panostusta! Itse uskon esimerkiksi kirjojen lukemisen oppimateriaalina ja yritänkin lempeästi opettaa tätä tapaa myös S:lle, jonka lapsuudessa tai aikuisuudessakaan ei ole paljon kertomakirjallisuutta esiintynyt.

***

Muutin Ruotsiin lukion ruotsin kielen taidoilla 'tyydyttävä', joka tarkoittaa sitä että kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa C:n ihan siitä hyvästä, ettei puhuttua kielitaitoa testattu. Ammattikorkeakoulun alussa ruotsin kielen tasotestissä sain tulokseksi 51/100, joka tarkoitti että sain juuri ja juuri osallistua ruotsin kielen kurssille ilman kertauskurssia pohjana. Kyseiselle ruotsin kielen kurssille valmistelin äitini avustuksella lyhyen puheen, joka meni ihan sujuvasti paperilta luettuna. Opettajan esittämiin lisäkysymyksiin en kuitenkaan saanut kieltäni taipumaan. Työskennellessäni vaalivirkailijana joitain vuosia sitten sain todeta kehnon spontaanin kielitaitoni siitä, etten kyennyt muodostamaan minkäänlaista lausetta ruotsinkieltä puhuvalla äänestäjälle - en yhtään minkäänlaista. Siinä missä ystäväni heittelevät ilmoille ruotsinkielisiä fraaseja keskustelun yhteydessä, minä en siihen ole pystynyt.

Reilun kahden kuukauden Ruotsissa asumisen jälkeen pystyn nyt ensimmäistä kertaa oikeasti ilmaisemaan itseäni ruotsiksi. Melko pienellä sanavarastolla tosin ja usein kovinkin takellellen - saatan hyvinkin sanoa 'eller' kun tarkoitus on sanoa 'och', koska kielitaito ei ole sellaisella tasolla että kyseiset virheet karsiutuisivat pois automaattisesti. Mutta ilmaisen kuitenkin - ja tärkeintä kaikista: Minua ei haittaa yhtään vaikka puheessa olisi virheitä! Jostain syystä perisuomalainen kunnianhimoinen perfektionismi kielen puhumisen suhteen ei ole yltänyt kohdallani ruotsin kieleen asti (asia, joka esti minua oppimasta twin kieltä Ghanassa asuessani). En minä niitä fraaseja kyllä vieläkään osaa ilmoille sen kummemmin heitellä.

"Du är jätte duktig!", sanovat kaikki. Ja se on ruotsalaisissa aika ihanaa: He puhuvat minulle ruotsia ja kannustavat minuakin näin puhumaan ruotsia - enkä siis ole puhunut paljoakaan englantia täällä ollessani. Hurraa! Joka kolmantena päivänä tuntuu jo siltä, että kieli tulee pikkuhiljaa jostain selkärangasta ja lauseet tulevat suusta selkeinä ja kokonaisina (kahtena muuna päivänä tilanne voi tosin olla ihan toinen). Ystäväni J, jolle olen ainoana puhunut englantia tutustumisestamme asti (kuukauden takainen sosiaalinen tyhjiö vaati ystävää, jota en kyennyt saamaan vielä ruotsin kielellä), vaihtoi kielen kanssani ruotsiksi tällä viikolla ja olemme onnistuneesti jatkaneet ystävyyttämme ruotsin kielellä jo parinkin iltamenon ajan. Toinen hurraa!

***

Lapsena toiveenani oli olla kaksikielinen. Nyt nelihenkisessä perheessämme sujahtelee neljää kieltä.